
Verikokeen laadunvarmistusvelvollisuus riippuu lähes kokonaan siitä, mittaako apteekki näytteen itse apteekissa vai lähettääkö se sen akkreditoituun laboratorioon. Useimmat omistajat eivät ymmärrä, kuinka paljon nämä menettelytavat eroavat toisistaan, koska ohjeistus kattaa mittauksen apteekissa ja mainitsee toista vaihtoehtoa vain ohimennen.
Offizinissa suoritettavat mittaukset tekevät apteekista mittauslaitteen käyttäjän, mikä tuo mukanaan laitetarkastuksen, järjestelmätarkastuksen, laadunvalvontakortin, Saksan lääkäriliiton (Bundesärztekammer) ohjeiden mukaiset virherajat, Saksan apteekkariliiton (Bundesapothekerkammer) suositteleman vuosittaisen vertailumittauksen sekä lääkinnällisten laitteiden käyttäjäsäädöksen (MPBetreibV) mukaiset velvollisuudet. Näytteen lähettäminen siirtää analysoinnin akkreditoidulle laboratoriolle, joka huolehtii omasta laadunvarmistuksestaan.
Tämä menettelytapa tuli käyttöön, kun Apothekengesetzin (ApoG) 11c § astui voimaan 2. heinäkuuta 2026 Apothekenversorgung-Weiterentwicklungsgesetzin (ApoVWG) myötä; kyseinen säännös sallii hyväksytyn apteekkarin suorittaa laskimoverinäytteenoton lääkärin antaman koulutuksen jälkeen. Mikään menettelytapa ei kuitenkaan poista preanalytiikkaa.
RiliBÄK on lyhenne sanoista ”Richtlinie der Bundesärztekammer zur Qualitätssicherung laboratoriumsmedizinischer Untersuchungen” (Saksan lääkäriliiton ohjeet laboratoriolääketieteellisten tutkimusten laadunvarmistuksesta), joka julkaistiin Deutsches Ärzteblatt -lehdessä 30. toukokuuta 2023 ja jota muutettiin elokuussa 2025. Osa B1 kattaa kvantitatiiviset testit ja sisältää apteekkien käyttämät virherajat-taulukot. Se on sitova MPBetreibV:n kautta, koska § 10 Abs. 1 velvoittaa jokaisen laboratoriotutkimuksia suorittavan tahon ottamaan käyttöön laadunvarmistusjärjestelmän ennen toiminnan aloittamista, ja RiliBÄK:n noudattamisen katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen. Kirjanpitoa säilytetään viisi vuotta.
RiliBÄK määritellään säännöstöksi, joka koskee lääketieteellisessä käytännössä suoritettavaa laboratoriolääketiedettä, eikä tarkastelluissa lähteissä käy selvästi ilmi, kuuluuko itse maksettavana palveluna myytävä verikoe tämän määritelmän piiriin. Kysymys ei ole niin ratkaiseva kuin miltä näyttää, sillä Bundesapothekerkammer on joka tapauksessa sisällyttänyt virherajat omiin ohjeisiinsa.
Sisäinen laadunvalvonta koostuu kahdesta osasta. Laitetarkastus (Gerätekontrolle) on laitteen tarkastus, joka suoritetaan vähintään kerran jokaisena käyttöpäivänä ja jossa tarkistetaan käyttölämpötila, puhtaus, oikea koodaus sekä mittauksen hyväksyntä. Järjestelmätarkastus (Systemkontrolle) on tunnetun pitoisuuden omaavan vertailunäytteen mittaus, joka suoritetaan laitteittain ja analyyttikohtaisesti, ja mittausten määrä mukautetaan viikoittaisen mittausmäärän mukaan.
RiliBÄK-osan B1 mukaisesti kertakäyttöisiä reagensseja käsitellään erikseen Point-of-Care-Test- olosuhteissa, joissa noudatetaan ja dokumentoidaan valmistajan antamia kontrolliohjeita ja joissa jokaisella viikolla suoritetaan yksi kontrollimittaus potilasnäytteiden yhteydessä. Virherajat on otettu taulukosta B1-2, jossa glukoosin virheraja on 5,0 prosenttia ja kokonaiskolesterolin 7,0 prosenttia. Glukoosin virherajaa tiukennettiin vuoden 2023 11 prosentista, ja siirtymäaika kesti 30. toukokuuta 2026 asti.
Kun tarkistusmittaus ylittää nämä rajat, laite estetään uusilta testeiltä ja merkitään punaisella, kunnes poikkeama on selvitetty. Apteekki selvittää syyn, korjaa sen, toistaa tarkistusmittauksen ja kirjaa jokaisen vaiheen laadunvalvontakorttiin (Qualitätskontrollkarte), jota säilytetään mittauspaikalla yhdessä hygieniaohjeen (Hygieneplan) kanssa.
Ringversuch on ulkoinen laadunvarmistus. Palveluntarjoaja lähettää näytteitä, joiden todellista pitoisuutta osallistuja ei tunne. Osallistuja mittaa ne omalla laitteellaan, ja palveluntarjoaja vertaa tuloksia annettuun arvoon käyttäen RiliBÄK-virherajoja. Apteekkien osalta Blut-Ringversuch-verikokeen järjestää Eschbornissa sijaitseva Zentrallaboratorium Deutscher Apotheker e.V., joka lähettää vähintään kaksi näytettä kutakin rekisteröityä laitetta ja parametria kohti, arvioi tulokset kahdeksan viikon kuluessa ja myöntää 12 kuukautta voimassa olevan sertifikaatin.
Sen oikeudellinen asema on merkittävämpi kuin useimmat omistajat odottavat. Bundesapothekerkammer suosittelee vuotuista osallistumista sisäisen laadunvalvonnan ohella ja on kirjanut tämän ohjeisiinsa (Leitlinie), kun taas ApBetrO:n § 2a edellyttää apteekkijohtajalta säännöllistä ulkoista laadunarviointia mainitsematta sen toistuvuutta. RiliBÄK:n osa B1 asettaa laboratorioille yhden vertailukokeen neljännesvuosittain ja vapauttaa siitä tutkimukset, joissa käytetään kertakäyttöisiä reagensseja potilasläheisessä pikadiagnostiikassa; sanamuoto on laadittu lääkärin vastaanottoja ja sairaaloita silmällä pitäen. Tarkastelluissa lähteissä ei mainita, kuuluuko apteekki tämän poikkeuksen piiriin.
Epäonnistunut Ringversuch ei johda palvelun sulkemiseen, sillä Kommentarissa pyydetään selvittämään ja poistamaan syy sen sijaan, että palvelua kiellettäisiin. Vain varmenne menettää voimassaolonsa, mikä on yksinkertaisin todiste, jonka apteekki voi esittää epäilevälle lääkärille.
| Mistä on kyse | Mittaaminen Offizinissa | Lähettäminen akkreditoituun laboratorioon |
|---|---|---|
| Analyysituloksen selitykset | Apteekki, joka toimii laitteen käyttäjänä MPBetreibV:n mukaisesti | Laboratorio, joka toimii standardin DIN EN ISO 15189 mukaisesti |
| Laadunvalvontatyö | Päivittäiset laitetarkastukset ja järjestelmätarkastukset sekä vuosittainen vertailutesti | Laboratorio suorittaa tämän akkreditointinsa puitteissa |
| Säilytetyt asiakirjat | Laadunvalvontakaavio, hygieniaohjeet, laitetiedot, viisi vuotta | Tiedonkeruu, sairaushistoria, tunnistaminen, varastointi ja kuljetus |
| Mihin aika kuluu | Vertailumääräykset suoritetaan ennen potilasnäytteiden käsittelyä, laitteen käsittelyn keskeyttämistä ja korttitietojen syöttämistä | Merkinnät ja näytteiden logistiikka samana päivänä, tulosten läpikäynti myöhemmin |
Mittauksia suorittava apteekki toimii in vitro -diagnostiikkalaitteen (In-vitro-Diagnostikum) käyttäjänä (Betreiber). Laitetta saavat käyttää vain henkilöt, joilla on vaadittu pätevyys, osaaminen ja kokemus; käyttökoulutus (Einweisung) annetaan ja toistetaan ohjelmistopäivityksen jälkeen, jos se muuttaa laitteen käsittelyä; huolto tapahtuu valmistajan ohjeiden mukaisesti; toiminnassa olevat laitteet merkitään laiteluetteloon (Bestandsverzeichnis); ja kaiken taustalla toimii § 10:n mukainen laadunvarmistusjärjestelmä. Ohjeessa mainitaan lisäksi helposti puhdistettavat pinnat, kuivassa 2–30 °C:n lämpötilassa säilytettävät kontrollimateriaalit sekä asetusten (EU) 2017/745 tai 2017/746 mukaiset laitteet.
Tässä kohdassa kaksi samankaltaista tuotetta eroavat toisistaan. Asetuksen (EU) 2017/746 mukaan itsearviointitesti on ”Produkt zur Eigenanwendung”, joka on tarkoitettu maallikolle, kun taas potilasläheinen testi on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisen käyttöön laboratorion ulkopuolella. Ensimmäisen tuotteen myyminen ilman reseptiä jättää mittauksen asiakkaan vastuulle, kun taas jälkimmäisen tuotteen käyttö siirtää käyttäjän velvollisuudet, kontrollimittaukset ja kirjaamisvelvollisuuden apteekille. Tätä eroa on tarkasteltu vertailussa itsetestien ja laboratoriotestien välillä.
Präanalytik tarkoittaa kaikkea sitä, mitä näytteelle tapahtuu ennen analysointia, ja juuri tässä vaiheessa syntyy suurin osa laboratoriovirheistä. LaborPraxis viittaa Lippin ja hänen kollegoidensa tutkimukseen, joka on julkaistu Clinical Chemistry and Laboratory Medicine -lehdessä, ja kertoo, että yli 60 prosenttia plasma- ja seeruminäytteiden analysoinnissa esiintyvistä virheistä syntyy tässä vaiheessa, kun taas itse analyysissä virheitä syntyy noin 15 prosenttia.
Tämä tieto ei siirry laboratorioon näytteen mukana. Tunnistaminen, selvittäminen (Aufklärung) ja potilaan sairaushistoria (Anamnese) – mukaan lukien paasto ja lääkitys, näyteputken valinta, hemolyysin välttäminen, säilytyslämpötila ja kuljetusaika – jäävät näytteen ottaneen apteekin vastuulle, minkä vuoksi näytteiden logistiikka (Probenlogistik) on se osa laboratoriopolkua, jonka apteekki itse rakentaa. Kapillaariverinäytteenoton eroja verrataan kapillaari- ja laskimoverinäytteiden välillä.
Suurin osa näistä vaatimuksista perustuu Saksan apteekkariliiton (Bundesapothekerkammer) ohjeeseen ”Fysiologis-kemialliset tutkimukset: verikokeiden suorittaminen”, versio 14. toukokuuta 2024, päivitetty 26. maaliskuuta 2025. Ohjeeseen kuuluu selostus (Kommentar) sekä neljä työapuvälinettä (Arbeitshilfen): vakiotyöohje (Standardarbeitsanweisung), laadunvalvontakortin lomake (Formblatt), tarkistuslista ja hygieniaohjelman lomake (Formblatt). Yhdessä ne edellyttävät MPBetreibV:n mukaista laadunvarmistusjärjestelmää, dokumentoitua laite- ja järjestelmätarkastusta, RiliBÄK:n osan B1 mukaisia virherajoja, estosääntöä, vuotuista vertailututkimusta sekä Biostoffverordnungin mukaista hygieniaa. Kyseessä on vakiintunut rutiini eikä mikään peitelty laboratorio, ja Hygienia verinäytteenotossa -ohjeet pätevät joka tapauksessa.
RiliBÄK on laadittu laboratoriolääketieteen tarpeisiin, ja se koskee toimijoita MPBetreibV:n 10 §:n nojalla, joka velvoittaa kaikkia laboratoriolääketieteellisiä tutkimuksia suorittavia tahoja. Tarkastelluissa lähteissä ei mainita, kuuluuko omakustanteisena palveluna myytävä verikoe tämän säännöksen piiriin, eikä vastauksella ole juurikaan merkitystä, koska ABDA:n ohjeissa otetaan virherajat joka tapauksessa huomioon.
Bundesapothekerkammer suosittelee vuotuista osallistumista sisäisen laadunvalvonnan ohella, ja ApBetrO:n 2a §:ssä edellytetään säännöllistä ulkoista laadunarviointia ilman, että sen toistuvuutta olisi määritelty. RiliBÄK:n osassa B1 asetetaan laboratorioille yksi vertailutesti neljännesvuosittain, ja siitä vapautetaan potilaan lähellä tehtävässä pikadiagnostiikassa käytettävät yksikkökohtaiset reagenssit.
Laite suljetaan lisätestejä varten ja merkitään, kunnes poikkeama on selvitetty. Apteekki selvittää syyn, korjaa sen, toistaa tarkistusmittauksen ja kirjaa jokaisen vaiheen laadunvalvontakorttiin, joten odottava asiakas lähtee ilman tulosta.
Analyyttinen osa siirretään, koska laboratoriolla on oma DIN EN ISO 15189 -akkreditointi ja oma ulkoinen laadunvarmistus. Preanalyyttiset toimenpiteet, tunnistaminen, merkitseminen, varastointi ja kuljetus jäävät apteekin vastuulle, samoin kuin potilaan haastattelun ja sairaushistorian kirjaaminen.
Ei. Asetuksen (EU) 2017/746 mukaan itsearviointitesti on maallikoille tarkoitettu itsehoitotuote (Produkt zur Eigenanwendung), jonka asiakas suorittaa itse, kun taas ammattikäyttöön tarkoitetulla laitteella mittausta suorittava henkilökunta tekee apteekista laitteen käyttäjän (Betreiber) MPBetreibV:n mukaisesti.
Käytännössä on järkevää päättää ensin toimintatapa ja lukea velvoitteet vasta sen jälkeen, sillä ohjeen lukeminen ensin antaa vaikutelman, että jokainen apteekki tarvitsee laboratorion. Apteekki, joka haluaa mittaustuloksen muutamassa minuutissa, hyväksyy laitetarkastuksen, järjestelmätarkastuksen, laadunvalvontakortin ja vuotuisen vertailutestauksen osaksi pysyvää rutiiniaan, kun taas apteekki, joka haluaa laajan testipaneelin ja vertailuarvoalueen painetussa tulosilmoituksessa, hyväksyy sen sijaan näytteiden logistiikan ja viiveen. Kummassakin tapauksessa laadunhallintajärjestelmässä on vakiotyöohje, ja kysymykseen siitä, voidaanko apteekkiteknikko ottaa mukaan, vastataan siinä, mitä apteekkiteknikko saa ja ei saa tehdä näytteenotossa.
Tämä artikkeli sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja liiketoimintakäytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa, ja yksittäisistä tapauksista päättää asianomainen Apothekerkammer tai asianajaja.