Hemolyysi

Hämolyysi tarkoittaa, että punasolut ovat rikkoutuneet ja vapauttaneet sisällönsä ympäröivään seerumiin tai plasmaan. Laboratorio huomaa tämän välittömästi, koska näyte muuttuu punaiseksi eikä oljenväriseksi, ja hämolyysin aste luokitellaan ja ilmoitetaan.

Tällä on merkitystä, koska kyse ei ole pelkästään ulkonäöllisestä ongelmasta. Aineet, joiden pitoisuus punasolujen sisällä on huomattavasti suurempi kuin niiden ulkopuolella, mitataan liian korkeiksi, minkä vuoksi erityisesti kaliumin ja LDH:n mittaustulokset eivät ole käyttökelpoisia, kun taas muut analyysit kärsivät vaihtelevassa määrin. Laboratorio joko hylkää kyseiset arvot tai ilmoittaa ne varoituksella.

Lähes kaikki hemolyysi tapahtuu verinäytteenoton aikana, mikä on rohkaisevaa, sillä sen ansiosta se on estettävissä. Tässä ovat sen tavallisimmat syyt:

• Neula on liian kapea käytettävään laskimoon nähden.
• Ruiskun tai letkun imuvoima on liian voimakas.
• Kiristysside pysyy käsivarressa liian kauan.
• Putkea ravistellaan sen sijaan, että sitä käännettäisiin varovasti ylösalaisin.
• Putki on täytetty liian vähän, joten lisäaineen suhde on väärä.
• Näyte säilytetään lämpimässä paikassa ennen lähettämistä.

Kapillaarinäytteenotossa on oma versionsa tästä ongelmasta. Sormenpään puristaminen tai ”lypsäminen” lisää veren saamiseksi on kapillaarinäytteenoton yleisin yksittäinen syy hemolyysiin, ja juuri näin toimitaan, kun verta ei tule tarpeeksi.

Tämä aiheuttaa apteekille konkreettisia seurauksia, sillä hemolysoitunut näyte tarkoittaa, että asiakasta on kutsuttava takaisin toiseen verinäytteenottoon, mikä aiheuttaa kuluja tarvikkeista, vie ajanvarauspaikan ja heikentää luottamusta palveluun.

Ennaltaehkäisy on osa tavanomaista näytteenottoa edeltävää työtä, mikä tarkoittaa oikeanlaista neulaa, hellävaraista kääntämistä, oikeaa täyttömäärää sekä näytteenkuljetusta, jossa putki siirretään nopeasti eteenpäin.