Vastuu

Vastuu tarkoittaa sitä, kuka vastaa vahingoista. Asia nousee esiin jo varhaisessa vaiheessa jokaisessa keskustelussa, jossa käsitellään apteekissa tapahtuvaa verinäytteenottoa, ja se ansaitsee tosiasioihin perustuvan vastauksen pelkkien vakuuttelujen sijaan.

Lähtökohtana on, että laskimoverinäytteen ottava apteekki on siitä vastuussa. Tämä ei ole epätavallista. Apteekit antavat jo nyt rokotuksia, antavat lääkeohjeita ja valmistavat yksilöllisiä lääkevalmisteita, ja kaikkiin näihin toimintoihin liittyy vastuuta.

Kolme seikkaa vaikuttavat käytännön tilanteeseen, ja kaikki kolme ovat apteekin hallittavissa.

Ensimmäinen seikka on vakuutusturva. Ennen kuin apteekki on alkanut tarjota verinäytteenottoa, tehty Berufshaftpflichtversicherung -vakuutus ei välttämättä kata kyseistä toimintaa. Sen sijaan, että oletettaisiin asian olevan selvää, on erittäin hyödyllistä pyytää vakuutusyhtiöltä kirjallinen vahvistus siitä, että laskimoverinäytteenotto ja siihen liittyvä neuvonta kuuluvat vakuutusturvan piiriin, ennen ensimmäistä vastaanottoa.

Toinen seikka on dokumentointi. Jos kuukausia myöhemmin herää kysymys, ainoa todiste on se, mitä on kirjattu muistiin: Aufklärung und Einwilligung, kuka suoritti verinäytteenoton, että heillä oli vahvistettu ärztliche Schulung, mitä materiaaleja käytettiin ja mitä tuloksesta kerrottiin. Standardarbeitsanweisungen -ohjeiden noudattaminen ja sen kirjaaminen, että niitä on noudatettu, on käytännön kannalta tärkein puolustuskeino.

Kolmas periaate on pysyä oman roolin rajoissa. Apteekki kerää mittaustuloksia ja asettaa ne asiayhteyteen. Niiden tulkinta, sairauden nimeäminen tai hoito-ohjeiden antaminen kuuluvat lääketieteelliseen harkintaan, ja juuri tässä vaiheessa vastuu kasvaa nopeimmin. Selkeä ilmoitus siitä, että mittaustulos ei ole diagnoosi, sekä epäselvien tapausten ohjaaminen lääkärille on yhtä lailla rajan asettamista kuin kohteliaisuutta.