Yhdellä lauseella
”Anamnese vor der Blutentnahme” tarkoittaa lyhyttä, jäsenneltyä potilashistoriaa, jonka apteekin henkilökunta kirjaa ennen verinäytteenottoa. Siinä selvitetään antikoagulanttihoito, hyytymishäiriöt, aiemmat pyörtyilyt sekä vältettävä käsivarsi. Sen perusteella päätetään, otetaanko verinäyte tänään lainkaan, ja kyseessä on seulontavaihe, ei diagnoosi.
”Anamnese vor der Blutentnahme” on lyhyt, jäsennelty kysymyskokonaisuus, joka esitetään ennen kuin kukaan ehtii tarttua kiristyssiteeseen, ja se on seulontavaihe, ei kliininen arviointi. Apteekissa päätetään vain yhdestä asiasta, nimittäin siitä, otetaanko verinäyte tänään lainkaan ja millä ehdoilla, eikä siinä muodosteta käsitystä henkilön terveydentilasta.
Kysymyksiä on vain muutama, ja ne ovat joka kerta samat, minkä vuoksi ne kuuluvat Standardarbeitsanweisungiin vakiolomakkeena sen sijaan, että ne jäisivät vuorossa olevan henkilön muistiin:
- On merkitystä sillä, käyttääkö henkilö verenohennuslääkettä ja mitä lääkettä, sillä pistoskohtaa on pidettävä puristettuna pidempään toimenpiteen jälkeen.
- Joka kerta on kysyttävä, onko potilaalla tiedossa oleva hyytymishäiriö.
- On merkitystä sillä, ovatko he koskaan pyörtyneet verinäytteenoton aikana tai veren näkemisen yhteydessä, sillä vasovagaalinen reaktio on tässä tilanteessa yleisin tapahtuma. Etukäteen valittu makuuasento helpottaa tilanteen hallintaa huomattavasti.
- Toisen käden käyttöä tulisi välttää rintaleikkauksen jälkeen, kun imusolmukkeet on poistettu, dialyysishuntin puolella sekä tuoreen vamman tai infuusion ympärillä.
- On merkitystä sillä, ovatko he syöneet, jos tutkittavat aineet edellyttävät paastoa.
- Se, miltä heistä tuntuu juuri nyt, on viimeinen kysymys.
Mikään näistä ei merkitse arviota henkilöstä. Vastauksen seurauksena joko muutetaan menetelmää – esimerkiksi siirrytään makuuasentoon ja pidennetään painelua – tai siirretään verinäytteenottoa toiseen päivään, tai tilanne päättyy siihen, että apteekki kieltäytyy ottamasta verinäytettä ja ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle. Kieltäytyminen on täysin hyväksyttävä lopputulos, ja sen tulisi tuntua sellaiselta myös tiimille.
Anamneesia sekoitetaan usein valistukseen ja suostumukseen (Aufklärung und Einwilligung), ja nämä kaksi tapahtuvat peräkkäin, vaikka niiden tehtävät ovatkin vastakkaiset. Anamneesissa asiakas antaa apteekille tarvittavat tiedot, joiden perusteella apteekki voi päättää, jatketaanko hoitoa, kun taas suostumuksen avulla asiakas saa tarvittavat tiedot voidakseen päättää, hyväksyykö hän hoidon. Molemmat dokumentoidaan ja säilytetään.
Kaksi tapaa vaikuttavat ratkaisevasti käytännön työhön, ja molemmat liittyvät kirjaamiseen. Vastaukset kirjataan muistiin sen sijaan, että ne jätettäisiin muistiin, sillä kirjaamaton kysymys on mahdoton erottaa kysymyksestä, jota ei ole koskaan esitetty, jos myöhemmin nousee esiin vastuukysymys. Seulonta toistetaan jokaisella käyntikerralla sen sijaan, että tiedot kopioitaisiin potilaskansiosta, koska lääkitys muuttuu käyntien välillä. Laskimoverinäytteenotossa antikoagulaatiota ja pyörtyilyä koskevat kysymykset ovat tärkeimpiä.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
