Yhdellä lauseella
”Anamnese vor der Blutentnahme” tarkoittaa lyhyttä, jäsenneltyä potilashistoriaa, jonka apteekki kirjaa ennen verinäytteenottoa. Siinä selvitetään antikoagulanttihoito, hyytymishäiriöt, aiemmat pyörtymiset sekä vältettävä käsivarsi. Sen avulla päätetään, otetaanko verinäyte lainkaan, ja se on seulontavaihe, ei diagnoosi.
”Anamnese vor der Blutentnahme” on lyhyt, jäsennelty kysymyskokonaisuus, joka esitetään ennen kuin kukaan ehtii tarttua kiristyssiteeseen. Kyseessä on seulontavaihe, ei kliininen arviointi. Apteekki päättää vain yhdestä asiasta, nimittäin siitä, otetaanko verinäyte tänään lainkaan ja millä ehdoilla, eikä se muodosta käsitystä henkilön terveydentilasta.
Kysymyksiä on vain muutama, ja ne ovat aina samat, minkä vuoksi ne kuuluvat vakiomuotoisina Standardarbeitsanweisung-ohjeisiin eikä niinkään kulloisenkin vuorossa olevan henkilön muistiin. Käyttääkö henkilö antikoagulanttia ja mikä se on, koska pistoskohtaa on painettava pidempään sen jälkeen. Onko tiedossa hyytymishäiriötä. Onko henkilö koskaan pyörtynyt verinäytteenoton aikana tai veren näkemisestä, sillä vasovagaalinen reaktio on yleisin tapaus tässä tilanteessa, ja sitä on paljon helpompi hallita etukäteen valitusta makuuasennosta. Pitäisikö yhtä käsivartta välttää, mikä koskee rintaleikkauksen jälkeistä tilannetta, jossa imusolmukkeet on poistettu, dialyysishuntin puoleista käsivartta sekä tuoreen vamman tai infuusion ympärillä olevaa aluetta. Onko potilas syönyt, vaativatko pyydetyt analyysit paastoa ja miten potilas tuntee olonsa juuri nyt.
Mikään näistä ei merkitse arviota henkilöstä. Vastauksen seurauksena joko muutetaan menetelmää – esimerkiksi siirrytään makuuasentoon ja pidennetään painelua – tai siirretään verinäytteenottoa toiseen päivään, tai tilanne päättyy siihen, että apteekki kieltäytyy ottamasta verinäytettä ja ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle. Kieltäytyminen on täysin hyväksyttävä lopputulos, ja sen tulisi tuntua sellaiselta myös tiimille.
Anamneesia sekoitetaan usein valistukseen ja suostumukseen (Aufklärung und Einwilligung), ja vaikka ne seuraavat toisiaan, ne viittaavat vastakkaisiin suuntiin. Anamneesi välittää tietoa asiakkaalta apteekille, jotta apteekki voi päättää, jatketaanko asiaa. Suostumus puolestaan välittää tietoa toiseen suuntaan, apteekista asiakkaalle, jotta asiakas voi tehdä päätöksensä. Molemmat dokumentoidaan ja säilytetään.
Kaksi tapaa vaikuttavat ratkaisevasti käytännön työhön. Vastaukset kirjataan muistiin sen sijaan, että ne jäisivät mieleen, sillä kirjaamaton kysymys on mahdoton erottaa kysymyksestä, jota ei ole koskaan esitetty, jos vastuukysymys nousee myöhemmin esiin. Lisäksi seulonta toistetaan jokaisella vastaanottokäynnillä sen sijaan, että tiedot siirrettäisiin potilaskansiosta, koska lääkitys muuttuu käyntien välillä. Laskimoverinäytteenotossa suurin painoarvo on antikoagulaatiota ja pyörtyilyä koskevilla kysymyksillä.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
