Ikterinen näyte on näyte, jonka seerumissa tai plasmassa on voimakas keltainen, oranssi tai ruskehtava väri tavanomaisen vaalean oljenvärisen sävyn sijaan. Väri johtuu bilirubiinista, pigmentistä, jota syntyy punasolujen hajoamisen yhteydessä ja jota maksa normaalisti käsittelee. Kun sitä kiertää verenkierrossa tavallista enemmän, se näkyy erotetussa näytteessä jo kauan ennen kuin kukaan huomaisi mitään näytteen antajassa.
Laboratorio kirjaa värimuutoksen teknisistä syistä, sillä bilirubiini imee valoa aallonpituusalueella, jota käytetään myös useissa fotometrisissä menetelmissä. Voimakkaasti värjäytynyt näyte voi siksi aiheuttaa yksittäisten mittaustulosten liian korkeita tai liian matalia arvoja menetelmästä riippuen.
Nykyaikaiset analysaattorit ilmaisevat värin indeksinä tulosten yhteydessä, minkä vuoksi raportin kommentti on mitattu toteamus näytteestä eikä pelkkä vaikutelma. Analysoitavasta aineesta riippuen laboratorio joko julkaisee arvon liitteenä olevan huomautuksen kera tai pidättää sen ja pyytää uutta näytettä. Jos arvoa pidätetään, akkreditoitu laboratorio ilmoittaa, mitä se tarvitsee, eikä tästä vaatimuksesta voi keskustella palvelutiskillä.
Apteekin kannalta tämä ei merkitse kliinisesti juuri mitään, mutta viestinnän kannalta se on varsin merkittävää, koska apteekki ei havainnut värimuutosta, ei arvioi sitä eikä osaa sanoa, mistä se johtui.
Bilirubiiniarvo voi nousta monista eri syistä, joista osa on täysin vaarattomia ja elinikäisiä, osa taas ei, ja niiden erottaminen toisistaan edellyttää lääkärin arviointia potilaan sairaushistorian perusteella.
Oikea käsittely tiskillä koostuu kolmesta vaiheesta:
- Toista laboratorion kommentti juuri niillä sanoilla, joita laboratorio käytti.
- Sano selvästi, että kommentti koskee näytettä eikä henkilöä.
- Suosittele, että henkilö vie raportin omalle lääkärilleen.
Syiden spekulointi tiskillä on sopimatonta, ja väärä arvaus kumpaankin suuntaan on suorastaan haitallista.
Termi kuuluu kahden viereisen termin joukkoon, sillä ”Hämolyse” ja ”lipämische Probe” ovat kaksi muuta häiriötulosta, jotka esiintyvät laboratoriokertomusten vakiokommenteina, ja kaikki kolme kuvaavat näytettä, eivät potilasta.
Näiden kolmen löydöksen syyt eroavat toisistaan. Hemolyysi johtuu yleensä verinäytteen ottamisesta ja käsittelystä, lipemia puolestaan yleensä äskettäisestä ateriasta, kun taas keltaisuutta sisältävä näyte kertoo jotain henkilöstä itsestään eikä ole lainkaan preanalyyttinen virhe. Tämä ero on merkityksellinen, sillä uuden näytteen ottaminen ratkaisee kaksi ensimmäistä ongelmaa, mutta ei muuta mitään kolmannen osalta.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
