Antikoagulantti

Antikoagulantti on verinäyteputkeen lisätty aine, joka estää näytteen hyytymisen sen jälkeen, kun se on otettu laskimoon. Veri alkaa hyytyä jo muutaman sekunnin kuluttua näytteenotosta, joten putken on estettävä hyytymistä kemiallisesti; muuten laboratorioon saapuu vain hyytymä, jota ympäröi pieni määrä nestettä. Korkin väri osoittaa, mitä lisäainetta putkessa on, ja putkien täyttöjärjestys määräytyy tämän perusteella.

Kolme lisäainetta riittää kattamaan suurimman osan rutiinitehtävistä, ja poikkeuksena on seerumiputki, joka ei sisällä yhtään niistä:

• EDTA sitoo kalsiumia, ja sitä käytetään verikuvauksen ja HbA1c-mittauksen yhteydessä, koska se säilyttää solujen muodon.
• Sitraatti sitoo kalsiumia palautuvasti, mikä on välttämätöntä hyytymistutkimuksissa, joten sitraattiputki on täytettävä tarkalleen merkkiin asti, koska sitraatin ja veren välinen suhde on osa itse menetelmää.
• Hepariini estää trombiinin toimintaa, ja sitä käytetään plasmakemian analyyseissä, kun tulos halutaan saada ilman, että joudutaan odottamaan hyytymän muodostumista.
• Seerumiputkessa ei ole lainkaan antikoagulanttia, vaan ainoastaan hyytymisaktivaattoria ja usein erottelugeeliä, koska kyseisessä analyysissä näytteen on annettava hyytyä kokonaan ennen sentrifugointia.

Seuraukset apteekille ovat vakavammat kuin ensi silmäyksellä näyttää, sillä väärä putki ei tuota vain hieman poikkeavaa arvoa, jonka joku voisi ottaa huomioon. Seerumiputkessa oleva EDTA nostaa kaliumin arvon liian korkeaksi ja laskee kalsiumin arvon liian matalaksi – lukemiin, joilla ei ole mitään tekemistä sen henkilön kanssa, jolta veri on otettu. Alitäytetty sitraattiputki pidentää hyytymisaikoja, eikä kumpaakaan tulosta voida korjata jälkikäteen, joten näyte hylätään ja asiakasta pyydetään tulemaan takaisin. Siksi putken valinta kuuluu preanalytiikkaan eikä itse analyysiin.

Käytännössä on vielä kaksi muuta tärkeää seikkaa. Sekoittaminen on olennainen osa lisäaineen käyttöä, joten jokainen putki on käännettävä varovasti ylösalaisin valmistajan ilmoittaman määrän kertoja; putken voimakas ravistelu on puolestaan yleinen syy hemolyysille. Lisäaine asettaa myös aikarajan, sillä jotkut parametrit kestävät tunteja, kun taas toiset vaativat sentrifugointia pian näytteenoton jälkeen. Tämä on asia, joka on selvitettävä näytteiden logistiikan kanssa ennen ensimmäisen ajanvarauksen tekemistä.

Laboratorio päättää, mitä putkea käytetään mihinkin parametriin, ei apteekki. Laboratorio toimittaa putket ja ilmoittaa täyttöjärjestyksen sekä tilavuuden, joten apteekki, joka suunnittelee laskimon verinäytteenottoa, pyytää kyseisen luettelon kirjallisesti ennen työn aloittamista.