Antikoagulantti on verinäyteputken sisällä oleva lisäaine, joka estää näytteen hyytymisen sen jälkeen, kun se on otettu laskimoosta. Veri alkaa hyytyä jo muutaman sekunnin kuluttua näytteenotosta, joten putken on estettävä hyytymistä kemiallisesti; muuten laboratorioon saapuu hyytymä, jota ympäröi vain vähän nestettä. Korkin väri osoittaa, mitä lisäainetta putkessa on, ja putkien täyttöjärjestys määräytyy tämän perusteella.
Kolme lisäainetta kattavat suurimman osan rutiinikokeista. EDTA sitoo kalsiumia, ja sitä käytetään verenkuvassa sekä HbA1c-määrityksessä, koska se säilyttää solujen muodon. Sitraatti sitoo myös kalsiumia, mutta käännettävästi, mitä hyytymistutkimukset edellyttävät, ja sitraattiputki on täytettävä tarkalleen merkkiin asti, sillä sitraatin ja veren suhde on osa itse menetelmää. Hepariini estää trombiinin toimintaa ja sitä käytetään plasmakemian määrityksissä, kun tulos halutaan saada odottamatta hyytymän muodostumista. Seerumiputki ei sisällä lainkaan antikoagulanttia, vaan ainoastaan hyytymisaktivaattorin ja usein erottelugeelin, koska kyseisessä analyysissä näytteen on annettava hyytyä kokonaan ennen sentrifugointia.
Seuraukset apteekille ovat vakavammat kuin ensi silmäyksellä näyttää. Väärän putken käyttö ei tuota vain hieman poikkeavaa arvoa, jonka joku voisi ottaa huomioon. Seerumiputkeen joutunut EDTA nostaa kaliumin pitoisuutta ja laskee kalsiumin pitoisuutta lukemiin, joilla ei ole mitään tekemistä tutkittavan henkilön kanssa. Alitäytetty sitraattiputki pidentää hyytymisaikoja. Kumpaakaan tulosta ei voida korjata jälkikäteen, joten näyte hylätään ja asiakasta pyydetään tulemaan takaisin. Siksi putken valinta kuuluu preanalytiikan eikä analyysin piiriin.
Käytännössä on vielä kaksi muuta tärkeää seikkaa. Sekoittaminen on olennainen osa lisäaineen käyttöä, joten jokainen putki on käännettävä varovasti ylösalaisin valmistajan ohjeiden mukaisen määrän kertoja; putken voimakas ravistelu johtaa sen sijaan usein hemolyysiin. Lisäaine asettaa myös aikarajan, sillä joidenkin parametrien mittaaminen voi odottaa tunteja, kun taas toiset vaativat sentrifugointia pian näytteenoton jälkeen. Tämä on asia, joka on selvitettävä näytteenkuljetuksen järjestäjän kanssa ennen ensimmäisen ajanvarauksen tekemistä.
Laboratorio päättää, mitä putkea käytetään mihinkin parametriin, ei apteekki. Laboratorio toimittaa putket, määrittelee täyttöjärjestyksen ja tilavuuden, ja apteekin verinäytteenottoa suunnitteleva osasto pyytää kyseisen luettelon kirjallisesti ennen työn aloittamista.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
