Preisangabenverordnung on saksalainen asetus, joka säätelee hintojen ilmoittamista. Sen periaate on yksinkertainen. Kuluttajalle ilmoitettu hinta on oltava kokonaishinta, sen on oltava yksiselitteinen ja sen on oltava näkyvissä ennen kuin kuluttaja päättää ostaa. Kaikki, mikä todellisuudessa kuuluu hintaan, on sisällytettävä itse hintaan eikä ilmoitettava sen vieressä. Apteekille, joka myy palvelua eikä hyllyltä otettavaa tuotetta, tämä tarkoittaa kolmea velvoitetta, jotka on syytä kirjata muistiin.
Ensimmäinen on kattavuus. Näytettävä summa on asiakkaan maksama kokonaissumma, joka sisältää verot sekä kaikki palvelun toteuttamisen kannalta välttämättömät kulut, kuten esimerkiksi asiakkaalle välitettävät laboratoriomaksut. Tämä sääntö on tarkoitettu estämään tilanteen, jossa summa kasvaa kassalla, koska jokin erä on hinnoiteltu erikseen. Toinen on ajoitus. Hinta ilmoitetaan ennen kuin asiakas sitoutuu palveluun, ei laskun laatimisen yhteydessä, jotta se on tiedossa jo varauksen yhteydessä eikä vasta näytteenoton jälkeen. Kolmas periaate on näkyvyys. Hinta on esillä siellä, missä palvelua tosiasiallisesti tarjotaan ja missä asiakas sitä etsii, mikä käytännössä tarkoittaa apteekissa sitä paikkaa, jossa palvelu esitellään, sekä varauksen tekemiseen käytettävää sivua tai lomaketta.
Aiemmin käsitelty seikka on se, että suurin osa nykyisistä ohjeista on laadittu lääkkeitä ja tavaroita silmällä pitäen. Hintamerkinnät, yksikköhinnat ja hyllyesittelyt on kaikki määritelty yksityiskohtaisesti, kun taas palveluihin kiinnitetään vähemmän huomiota. Palvelua tarjoava apteekki voi soveltaa tähän vain yhtä periaatetta: yksi kokonaishinta palvelua kohti, joka ilmoitetaan selkeästi ja etukäteen siinä vaiheessa, kun tarjous tehdään. Jos palvelusta on useita vaihtoehtoja, jokaisella vaihtoehdolla on oma kokonaishintansa sen sijaan, että hinta-alue ilmoitettaisiin suurilla kirjaimilla alimman hinnan mukaan.
Tässä yhteydessä on kaksi tärkeää seikkaa. Yksityisessä selvitystilassa apteekki määrittää hinnan itse, ja juuri tästä syystä hinnan ilmoittamista säännellään: etukäteen ilmoitettu summa on oltava sama kuin myöhemmin itse maksavan asiakkaan laskussa ( Rechnung an den Selbstzahler) näkyvä summa. Tarjouksen sanamuotoa – toisin kuin hinnan ilmoittamista – säännellään erikseen lääkemainontalain (Heilmittelwerbegesetz) nojalla. Sisältääkö kokonaissumma arvonlisäveron ja millä verokannalla, riippuu palvelusta ja on selvitettävä veroneuvojan kanssa ennen ensimmäisen hinnan tulostamista, sillä näytetyn summan ja laskun on vastattava toisiaan. Tämä koskee ennen kaikkea apteekkien tavanomaisiin palveluihin ( apothekenübliche Dienstleistung ) kuuluvia palveluja.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
