Lääkemainontalaki

Heilmittelwerbegesetz-laki, jota lähes aina kutsutaan lyhenteellä HWG, määrittelee lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja terveyspalveluiden mainonnan rajat Saksassa. Kaikki apteekit, jotka markkinoivat diagnostiikkapalveluita, kuuluvat tämän lain soveltamisalaan.

Siinä annetaan tosiasioihin perustuvaa tietoa. Palvelun sisältö, mitattavat parametrit, näytteenotto, hinta, tulosten valmistumisaika ja analysoija voidaan kaikki kuvata selkeästi.

Laki kieltää juuri sen kielenkäytön, johon markkinointi yleensä turvautuu. ”Heilversprechen”, eli lupaus siitä, että jokin tuote parantaa tai ehkäisee sairauden. Menestystakuut tai tietyn tuloksen lupaamiset. Harhaanjohtavat väittämät, mukaan lukien vihjaukset siitä, että mitattu arvo vastaisi diagnoosia. Suositukset ja asiakaskokemukset ovat tiukasti rajoitettuja, joten asiakastarina ei ole turvallinen korvike tosiasioihin perustuvalle väitteelle.

Diagnostiikka on tässä yhteydessä poikkeuksellisen esillä, koska numerot vaikuttavat todisteilta. Ilmaisu kuten ”sairauksien varhainen tunnistaminen” on merkitykseltään laajempi kuin miltä se näyttää, sillä laskimoverinäytteenotto tai Point-of-Care-testi tuottaa arvoja, ja näiden arvojen tulkitseminen vertailuarvoalueen perusteella on lääketieteellinen arvio, jota apteekki ei tee.

Turvallinen sanamuoto kuvaa mittausta ja jättää johtopäätöksen avoimeksi. Kun kerrotaan, mitkä arvot on mitattu, että ne sijoittuvat analyysilaboratorion viitealueelle ja että epäselvät asiat kuuluvat lääkärin arvioitaviksi, pysytään tosiasioissa ja välitetään silti palvelun arvo.

Tähän liittyy myös hintojen läpinäkyvyys. Kun palvelua myydään apteekkien tavanomaisena palveluna ( apothekenübliche Dienstleistung ), kokonaishinta on ilmoitettava kirjallisesti ennen palvelun suorittamista, mikä on hyvää käytäntöä sekä HWG:n että yleisen hintalainsäädännön mukaisesti.