Lisäpalvelun kannattavuusraja on yksi kysymys, joka on esitetty oikeassa järjestyksessä. Ensimmäinen puoli on se, mitä yksittäinen käynti tuottaa. Se on apteekin veloittama hinta vähennettynä kustannuksilla, jotka aiheutuvat nimenomaan kyseisen käynnin vuoksi, eli kulutustarvikkeet, putki, kyseisen näytteen laboratoriolaskutus, maksunkäsittelymaksu sekä käynnin vaatimat palkalliset työtunnit. Nämä ovat muuttuvia kustannuksia, ja raja niiden ja toimitilojen kiinteiden kustannusten välillä vedetään kohdassa ”kiinteät ja muuttuvat kustannukset”. Vähennyslaskun jälkeen jäljelle jää käyntikohtainen tuotto.
Toinen puoli on palvelun aiheuttamat ylimääräiset kiinteät kustannukset. Tähän lukuun kuuluvat vain ne kustannukset, jotka poistuisivat, jos palvelu lopetettaisiin – eli laite, koulutus, ohjelmistolisenssi, vakuutuksen lisäehto sekä palvelua varten erikseen sovitut työtunnit. Jakamalla tämä kuukausittainen summa käyntikohtaisen tuoton avulla saadaan selville, kuinka monta käyntiä palvelun on tuotettava kuukaudessa, ennen kuin se lakkaa tuottamasta tappiota. Jakamalla tulos vielä apteekin aukiolo viikkojen määrällä saadaan viikoittainen tavoite, joka on ainoa mittari, jota omistaja voi verrata todelliseen käyntikalenteriin.
Tämä laskelma menee yleensä pieleen, kun jokaiselle nimitykselle lisätään osuus nykyisestä vuokrasta, nykyisistä lämmityskustannuksista ja nykyisistä peruspalkoista. Tällainen kustannusten sisällyttäminen on järkevää, kun kyseessä on pitkän aikavälin hintakatto. Se on kuitenkin väärä lähtökohta päätettäessä toiminnan aloittamisesta, koska nämä kustannukset maksetaan joka tapauksessa riippumatta siitä, toteutetaanko nimitys vai ei. Palvelu, joka täyttää tunnin, jonka apteekki on muutenkin auki, jo lämmitetyssä tilassa ja jo palkkalistalla olevan henkilökunnan voimin, näyttää kannattamattomalta, jos vuokra jaetaan kokonaan sen kustannuksiin, vaikka se itse asiassa tuottaa tulosta. Toimivia palveluja hylätään juuri tämän laskelman perusteella.
Ne tiedot, joita mikään vertailukohde ei voi tarjota, ovat apteekin omia. Hinta, kulutustarvikkeiden ja laboratoriotutkimusten kustannukset käyntiä kohden, käynnin todellinen kesto minuutteina sekä näiden minuuttien kokonaiskustannukset, jotka lasketaan tuntitaksaperusteisen laskelman (Stundensatzkalkulation) avulla. Kannattavuusraja kertoo, milloin kuukausittainen tappio loppuu. Se, kuinka kauan alkuinvestoinnin takaisinmaksu kestää, on erillinen kysymys, jota kutsutaan poistoajaksi (Amortisationsdauer), ja molemmat näkyvät lopulta li iketuloksessa (Betriebsergebnis).
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
