Lääkitysanalyysi on järjestelmällinen katsaus kaikkeen, mitä henkilö tosiasiassa käyttää. Se kattaa kaikkien asiaan liittyvien lääkäreiden määräämät reseptilääkkeet, ilman reseptiä ostetut lääkkeet sekä ravintolisät, joista mainitaan harvoin, ellei joku nimenomaan kysy niistä.
Apteekkari käy luettelon läpi ja kiinnittää huomiota neljään seikkaan:
- Luettelossa mainitut kaksi ainetta voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään ihmisen elimistössä.
- Sama vaikuttava aine voi esiintyä kahdesti kahdella eri tuotenimellä.
- Annos ei välttämättä enää sovi apteekkarin edessä olevalle henkilölle, vaikka se aiemmin sopi hänelle.
- Lääkärin määräämä annos ja kotona tosiasiallisesti otettu annos voivat poiketa toisistaan, ja tässä selvityksessä mitataan tätä eroa.
Tämän menettelyn keskeinen piirre on, että kyseessä on yksi arvio lääkityksestä sen nykytilan mukaisesti, ja sen tuloksena syntyy kaksi asiaa: dokumentoitu raportti sekä keskustelu henkilön kanssa arvioinnin tuloksista.
Jos jotain näyttää olevan vialla, havainto kirjataan ylös ja lähetetään lääkkeen määränneelle lääkärille. Päätös lääkkeen muuttamisesta, lopettamisesta tai korvaamisesta kuuluu lääkärille, eikä mikään lääkeanalyysissä muuta tätä rajaa. Apteekin panos on järjestetty katsaus koko lääkitykseen, jota yksikään lääkkeen määrännyt lääkäri ei yleensä ole saanut. Tarkastelun toistaminen ja potilaan seuranta pitkällä aikavälillä on eri hanke, jota kuvataan lääkehoidon hallinnan kohdalla.
Laboratoriotulokset kuuluvat toisinaan hoidon lähtökohtiin, sillä munuaistoimintaa kuvaava arvo tai arvo, jota seurataan tietyn lääkkeen käytön vuoksi, vaikuttaa siihen, miten annostusta tulisi arvioida.
Jos tällainen arvo on saatavilla – esimerkiksi siksi, että asiakas on tuonut mukanaan lääkärin vastaanotolta saadun kirjeen tai apteekin tarjoaman palvelun tuloksen –, se on yksi tieto, jonka apteekkihenkilökunta voi tarkistaa ja merkitä raporttiin. Sitä ei tulkita kliinisesti apteekin tiskillä, ja siitä seuraava lääkemääräyspäätös jää lääkärin vastuulle.
Käytännössä kyseessä on farmaseuttinen palvelu, johon liittyy määritellyt ehdot siitä, kuka saa tarjota sitä, kuka on siihen oikeutettu ja miten se kirjataan; juuri tämä kirjanpito toimii maksuperusteena erityislaskussa. Eniten hyötyvät potilaat, jotka käyttävät useita lääkkeitä, sillä jo aineiden lukumäärän vuoksi päällekkäisyydet ovat todennäköisiä.
Kaksi käytännön vaatimusta ratkaisevat, toimiiko arviointi lainkaan:
- Vastaanottoajan on oltava riittävän pitkä, jotta koko potilaslista voidaan käydä läpi keskeytyksettä.
- Tilan on oltava riittävän yksityinen, jotta henkilö kertoo kaiken, mitä hän ottaa mukaansa.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
