Antibioottitestissä jo tunnistettua taudinaiheuttajaa testataan erilaisten antibioottien suhteen, jotta selviää, mitkä niistä tehoavat siihen edelleen. Se antaa vastauksen hoitoon liittyvään kysymykseen, ei siihen, mikä infektio on kyseessä.
Antibioottitestaus tulee vasta toisena. Laboratorio tunnistaa ensin näytteessä olevan taudinaiheuttajan ja vasta sen jälkeen testaa kyseistä taudinaiheuttajaa useilla eri antibiooteilla selvittääkseen, mitkä niistä vielä tehoavat siihen. Tunnistuksen avulla selvitetään, mistä infektiosta on kyse. Antibioottitestauksen avulla selvitetään, mitkä lääkkeet todennäköisesti tehoavat siihen, ja nämä ovat kaksi erillistä kysymystä, joihin saadaan vastaus eri aikoina.
Resistenssi on syy siihen, miksi toinen vaihe ylipäätään on olemassa. Ilmeinen vaikuttava aine ei enää ole luotettavasti se aine, joka todella toimii, ja tietyn isolaatin osalta ainoa tapa selvittää asia on testata ehdokkaita sen kanssa ja seurata, mitä tapahtuu. Siksi vastausta ei myöskään voi selvittää etukäteen pelkästään organismin nimen perusteella.
Aikataulu johtuu menetelmästä. Jotain on ensin kasvatettava, ennen kuin tuloksia voidaan lukea, joten antibioottitestaus kestää päiviä eikä minuutteja, eikä se voi koskaan olla hoitopaikalla tehtävä testi. Kun asiakas kysyy tiskillä, miksi tulosta ei ole vielä saatu, rehellinen vastaus on, että viljelmän on ensin kasvatettava ja että mikään paine ei lyhennä tätä aikaa.
Kaikki laboratoriovaihetta edeltävät toimet vaikuttavat edelleen lopputulokseen. Lämpimänä pidetty virtsanäyte kasvattaa vääriä mikrobeja, ja kuivunut pyyhkäisynäyte ei kasvata mitään, minkä vuoksi tulos riippuu enemmän näytteen esikäsittelystä ja kuljetuslogistiikasta kuin varsinaisesta analyysistä. Akkreditoitu laboratorio määrittelee kunkin näytetyypin osalta säiliön, lämpötilan ja kuljetusajan, eikä näihin ohjeisiin voi tehdä paikallisia muutoksia.
Tässä yhteydessä raja on poikkeuksellisen selkeä. Antibioottitestiraportti kuvaa sitä, mitä laboratoriolautasella tapahtui laboratorio-olosuhteissa. Se, mitä antibioottia potilaan tulisi käyttää, missä annoksessa ja kuinka kauan, on lääkemääräyksen tekijän päätös, joka riippuu myös hänen edessään olevasta potilaasta, joten raportti kuuluu lääkemääräyksen tekijälle. Apteekin henkilökunta voi selittää, mihin raporttia tarvitaan ja miksi odottaminen oli välttämätöntä. Suosituksen tulkitseminen raportista on jonkun toisen tehtävä.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).