Altistumisen jälkeinen ennaltaehkäisy (Postexpositionsprophylaxe), jota yleensä lyhennetään nimellä PEP, on lääketieteellinen toimenpide, johon ryhdytään mahdollisen altistumisen jälkeen vieraalle verelle tai muulle mahdollisesti tarttuvalle aineelle. Kyseessä on pikemminkin ennaltaehkäisy kuin hoito, koska sitä harkitaan jo ennen kuin tiedetään, onko tartunta tapahtunut. Verinäytteitä ottavassa apteekissa altistumisen laukaisee lähes aina neulanpistovamma, rikkoutuneesta näyteputkesta aiheutunut viilto tai veren joutuminen silmään, suuhun tai vaurioituneelle iholle.
PEP:n keskeinen piirre on käytettävissä oleva aika. Aikaikkuna, jonka kuluessa ennaltaehkäisy voi vielä vaikuttaa lopputulokseen, lasketaan tunteina eikä päivinä, ja joissakin altistustapauksissa juuri ensimmäiset tunnit ovat tärkeimpiä. Jos odotetaan seuraavaan aamuun, kaupan sulkemiseen tai loukkaantuneen työvuoron päättymiseen, vaihtoehto voi mennä kokonaan ohi. Siksi toimintaketju sovitaan etukäteen sen sijaan, että siitä keskusteltaisiin, kun joku seisoo pesualtaan ääressä vuotavalla sormella.
Päätös itsessään ei kuulu apteekille. Altistumisen arviointi, altistumislähteen määrittäminen ja päätös siitä, onko ennaltaehkäisevää hoitoa tarpeen, on lääkärin tehtävä – yleensä kyseessä on apteekille nimetty Durchgangsarzt tai aukioloaikojen ulkopuolella alueesta vastaava sairaala. Tämä pätee silloinkin, vaikka henkilökunta olisi farmaseuttisesti koulutettua ja vaikka tarvittavat tuotteet olisivatkin vain muutaman metrin päässä hyllyllä. Suosituksen perusteleminen tai aineen nimeäminen kollegalle juuri sillä hetkellä ei kuulu apteekin tehtäviin eikä tuo mitään lisäarvoa lääkärin tarvitsemille tiedoille.
Apteekki tarjoaa nopeutta, tietoa ja asiakirjoja:
- Nopeudella tarkoitetaan sitä, että loukkaantunut henkilö lähtee välittömästi mainittuun osoitteeseen, tarvittaessa jonkun seurassa, eikä vasta kun jono on tyhjentynyt.
- Tiedolla tarkoitetaan, että lääkäri saa kaikki arvioinnin kannalta ratkaisevat tiedot.
- Dokumentoinnilla tarkoitetaan, että ensiapukirjaan tehtävä merkintä ja työtapaturmailmoitus laaditaan samana päivänä, sillä viikkoja myöhemmin kirjattua tapahtumaa on vaikea kohdistaa oikeaan tapahtumaan.
Lääkärin on saatava seuraavat tiedot altistumisesta:
- Kerro, mikä laite oli kyseessä ja mitä sillä tehtiin.
- Kerro, kuinka syvälle vamma ulottui ja oliko kanyyli ollut verisuonessa.
- Ilmoita tarkka kellonaika, jolloin valotus tapahtui.
- Ilmoita myös loukkaantuneen henkilön rokotustiedot.
Reitin tunteminen etukäteen on asia, joka on täysin apteekin hallinnassa. Durchgangsarztin nimi, osoite ja päivystysyhteystiedot kuuluvat seinälle asemapaikan viereen eikä kansioon, ja reitistä keskustellaan rauhallisena aamuna eikä hätätilanteessa.
Biostoffverordnungin mukaan vastuu tämän järjestämisestä kuuluu työnantajalle, ja TRBA 250 -ohjeessa se kuvataan laitteita ja koulutusta koskevien vaatimusten yhteydessä. Kohdassa ”Hygiene bei der Blutentnahme” esitetty päivittäinen rutiini pitää kysymyksen hypoteettisena, mikä on edelleen selvästi edullisin ratkaisu.
Tämä sanastokohta sisältää yleistä tietoa Saksan apteekkilainsäädännöstä ja -käytännöistä. Se ei ole oikeudellista neuvontaa. Jos tarvitset sitovia ohjeita omaa apteekkiasi varten, ota yhteyttä alueelliseen apteekkariliittoon (Landesapothekerkammer).
