Kuivattu verinäyte valmistetaan siten, että kapillaariverta tiputetaan merkitylle suodatinkortille ja annetaan kuivua ilmassa, minkä jälkeen kortti voidaan lähettää tavallisessa kirjekuoressa. Nestettä ei voi vuotaa, joten lähetyssäännöt ovat yksinkertaisemmat ja näyte kestää paremmin ajan kulumista ja lämpötilan vaihteluita kuin veriputki.
Tämän menetelmän haittapuolena on lyhyempi parametriluettelo ja suurempi riippuvuus siitä, kuinka hyvin asiakas täyttää kortin. Osittain täytetty ympyrä tai tahriintunut kortti antaa laboratoriolle liian vähän materiaalia, joten painetut ohjeet ja kortin ulkoasu ovat yhtä tärkeitä kuin myöhempi analyysi.
Kysy toimittajalta, mitä tapahtuu, kun kortti palautetaan virheellisesti täytettynä.
- Mitkä parametrit toimittaja ilmoittaa kuivatusta verinäytteestä, ja minkä menetelmän perusteella?
- Ovatko viitearvot tämän menetelmän mukaisia, vai käytetäänkö sen sijaan laskimoverestä mitattuja viitearvoja?
- Mitä tapahtuu, jos kortti täytetään virheellisesti, ja kuka maksaa uuden sarjan?
- Miten kortti pakataan ja palautetaan, ja mitä postireittiä siinä käytetään?
Tässä sanastossa termillä ”Kapillarblut” selitetään, mistä kortilla oleva veri on peräisin, termillä ”Präanalytik” käsitellään niitä käsittelytoimenpiteitä, jotka ratkaisevat kortin käyttökelpoisuuden, ja termillä ”Referenzbereich” kuvataan niitä viitearvoja, joihin tulosta verrataan.
Tämä sanastomerkintä on yleistä tietoa, ei lääketieteellistä neuvontaa, eikä sen tarkoituksena ole diagnosoida, hoitaa tai sulkea pois mitään sairautta. Keskustele omista tuloksistasi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, joka tuntee sairaushistoriasi.
