Verikokeiden perusteet
Kleines Blutbild
Yhdellä lauseella
”A kleines Blutbild” on perusverikoe. Se sisältää kahdeksan arvoa: punasolut, hemoglobiini, hematokriitti, punasolujen mittaukset MCV, MCH ja MCHC, verihiutaleet sekä valkosolut yhtenä kokonaismääränä.
”Kleines Blutbild” on tavanomainen perusverikoe, joka kuuluu lähes jokaiseen rutiiniverikokeeseen saksalaisessa lääkärin vastaanotolla. Se sisältää kahdeksan arvoa. Erythrozyten ovat punasoluja. Hämoglobin on niiden sisällä oleva punainen pigmentti, joka sitoo happea. Hämatokrit on solujen osuus verestä. MCV, MCH ja MCHC kuvaavat punasolujen kokoa ja sitä, kuinka hyvin ne ovat täyttyneet. Thrombozyten ovat verihiutaleita, jotka sulkevat haavat. Leukozyten ovat kaikki valkosolut, jotka lasketaan yhteen kokonaismääräksi.
Lääkärit määräävät tämän tutkimuksen ensimmäisenä askeleena anemian, infektioiden tai hyytymishäiriöiden selvittämiseksi. Jos valkosolujen kokonaismäärä näyttää poikkeavalta, seuraava vaihe on usein erittelyverikoe (Differentialblutbild), jossa valkosolut jaotellaan viiteen tyyppiin. Nämä kaksi tutkimusta yhdessä muodostavat täydellisen verikuvan (großes Blutbild).
Kuten laajassa verikokeessa, myös ”kleines Blutbild” -verikokeessa tarkastellaan vain soluja. Kolesteroli, verensokeri, vitamiinit, hormonit ja elinten arvot mitataan erillisissä kokeissa. Laboratorio ilmoittaa jokaiselle arvolle viitealueen (Referenzbereich), ja yksittäiset pienet poikkeamat ovat yleisiä ja yleensä vaarattomia.
Tämä sanastomerkintä on yleistä tietoa, ei lääketieteellistä neuvontaa, eikä sen tarkoituksena ole diagnosoida, hoitaa tai sulkea pois mitään sairautta. Keskustele omista tuloksistasi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, joka tuntee sairaushistoriasi.
