Vapaan PSA:n ja kokonais-PSA:n suhde, jonka avulla voidaan erottaa hyvänlaatuiset eturauhasen sairaudet pahanlaatuisista.
Vapaan ja kokonais-PSA:n suhde on laskettu arvo, ei erillinen verikoe. Se lasketaan jakamalla vapaan PSA:n arvo kokonais-PSA:n arvolla, ja se ilmaistaan prosentteina.
Sen tarkoituksena on tuoda lisätietoja tilanteissa, joissa kokonais-PSA-arvo on rajatapaus. Suhdeluvun avulla voidaan arvioida, johtuuko kohonnut PSA-arvo todennäköisemmin eturauhasen hyvänlaatuisesta suurentumisesta vai jostakin, jota on syytä tutkia tarkemmin.
Tämä suhdeluku on hyödyllisin silloin, kun kokonais-PSA-arvo sijoittuu harmaalle alueelle, usein välille 4–10 µg/l, ja eturauhasen tunnustelututkimuksen tulos on normaali. Korkeampi vapaan PSA:n osuus viittaa hyvänlaatuiseen syyhyn, kuten eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun (BPH). Alhaisempi osuus lisää eturauhassyövän todennäköisyyttä.
Suhdeluku on todennäköisyyslaskentaväline, ei diagnoosi. Lääkärisi käyttää sitä yhdessä ikäsi, PSA-arvon kehityksen ja tutkimustulosten kanssa päättäessään, kannattaako harkita jatkotoimenpiteitä, kuten kuvantamista tai biopsiaa.
Aniva vertaa tulostasi tutkimustietoon perustuviin viitearvoihin, ei pelkästään laboratorion laajalle määriteltyyn normaaliin. Alla esitetty viitearvo koskee nimenomaan tätä biomarkkeria.
Suhde ilmoitetaan prosentteina. Vaihteluvälit ovat vain suuntaa-antavia, ja tarkka raja-arvo riippuu käytetystä määrityksestä.
| Vapaa/kokonaispitoisuus-suhde | Yleinen tulkinta |
|---|---|
| Korkeampi (usein yli ~25 %) | Todennäköisesti hyvänlaatuinen |
| Alhaisempi (usein alle ~10–15 %) | Syövän riski on suurempi, mikä edellyttää tarkastelua |
Käytetään pääasiassa silloin, kun kokonais-PSA-arvo on 4–10 µg/l. Noudattaa saksalaista laboratoriokäytäntöä (DGKL).
Koska suhdeluku riippuu molemmista PSA-mittaustuloksista, kaikki PSA-arvoon vaikuttavat tekijät – kuten äskettäinen siemensyöksy, kuukautiskierto, eturauhasen tutkimus, tulehdus tai 5-alfa-reduktaasilääkkeet – voivat vaikuttaa siihen. Näytteen käsittelyn viivästyminen alentaa vapaan PSA:n pitoisuutta ja vääristää suhdelukua. Eri määritysmenetelmillä saadaan erilaisia raja-arvoja.
Tuloksia on tarkasteltava yhdessä kokonais-PSA:n, vapaan PSA:n ja kliinisen eturauhasen tutkimuksen kanssa.
Yksi vuosijäsenyys, yli 100 biomarkkeria, jokainen tulos selitetty selkeällä kielellä sekä henkilökohtainen toimintasuunnitelma ja henkilökohtainen neuvonta.