Keskeinen elektrolyytti, joka säätelee nesteiden tasapainoa ja hermoston toimintaa.
Natrium on solujen ulkopuolisen nesteen tärkein elektrolyytti. Se säätelee kehon nestetasapainoa, verimäärää ja verenpainetta sekä tukee hermojen ja lihasten toimintaa.
Tämä tutkimus mittaa natriumpitoisuutta seerumissa tai plasmassa. Arvo kuvaa natriumpitoisuutta solunulkoisessa nesteessä, eli solujen ulkopuolella olevassa tilassa, ja sitä käytetään vakiomittana natrium- ja nestetasapainon arvioinnissa.
Natrium ja vesi liikkuvat yhdessä, joten veren natriumpitoisuus kuvaa suurelta osin kehon nesteiden pitoisuutta eli sitä, kuinka laimennettuja tai tiivistyneitä ne ovat. Munuaiset ja hormonit, kuten ADH ja aldosteroni, pitävät pitoisuuden vakaana.
Korkea arvo viittaa yleensä nestehukkaan tai kuivumiseen. Matala arvo on yleistä, ja se voi johtua liiallisesta nesteen saannista, tietyistä lääkkeistä sekä sydän-, maksa- tai munuaissairauksista, ja se voi aiheuttaa sekavuutta tai päänsärkyä.
Aniva vertaa tulostasi tutkimustietoon perustuviin viitearvoihin, ei pelkästään laboratorion laajalle määriteltyyn normaaliin. Alla esitetty viitearvo koskee nimenomaan tätä biomarkkeria.
| Mitta | Aikuisten elinalue (SI) |
|---|---|
| Natrium, seerumi | 135–145 mmol/l |
Arvoalueet ovat suuntaa-antavia ja vaihtelevat laboratoriosta toiseen. Mainitse oman laboratoriosi viitealue.
Erittäin korkeat veren rasva- tai proteiinipitoisuudet voivat aiheuttaa joissakin analysaattoreissa virheellisen alhaisen natriumarvon (pseudohyponatremia). Korkea verensokeri alentaa mitattua natriumarvoa. Diureetit, masennuslääkkeet ja laskimonsisäiset nesteet vääristävät todellisia arvoja. Näytteen käsittelyvirheet voivat vaikuttaa tuloksiin.
Tulokset on tarkasteltava yhdessä kaliumin, kloridin, bikarbonaatin, glukoosin sekä munuaistoiminnan (kreatiniini, eGFR) arvojen kanssa.
Yksi vuosijäsenyys, yli 100 biomarkkeria, jokainen tulos selitetty selkeällä kielellä sekä henkilökohtainen toimintasuunnitelma ja henkilökohtainen neuvonta.