Sydämen rytmin, lihasten ja hermojen toiminnan kannalta keskeinen elektrolyytti.
Kalium on elektrolyytti, jota on pääasiassa solujen sisällä. Veressä oleva pieni määrä pidetään tarkasti määritellyissä rajoissa, ja se on elintärkeää hermoimpulssien välittymiselle, lihasten toiminnalle ja sydämen rytmin vakaudelle.
Tämä tutkimus mittaa seerumin tai plasman kaliumpitoisuutta. Arvo kuvaa kaliumpitoisuutta solunulkoisessa nesteessä, eli solujen ulkopuolella olevassa tilassa, ja sitä pidetään standardina kaliumtasapainon arvioinnissa.
Munuaiset, hormonit ja happo-emästasapaino pitävät veren kaliumpitoisuuden vakaana. Pienilläkin muutoksilla on merkitystä, sillä sydän reagoi herkästi kaliumin muutoksiin.
Korkea pitoisuus voi häiritä sydämen rytmiä ja liittyy usein munuaisten vajaatoimintaan tai tiettyihin lääkkeisiin. Matala pitoisuus voi aiheuttaa heikkoutta, kouristuksia ja sydämentykytystä, ja se voi johtua diureettien käytöstä, oksentelusta tai ripulista.
Aniva vertaa tulostasi tutkimustietoon perustuviin viitearvoihin, ei pelkästään laboratorion laajalle määriteltyyn normaaliin. Alla esitetty viitearvo koskee nimenomaan tätä biomarkkeria.
| Mitta | Aikuisten elinalue (SI) |
|---|---|
| Kalium, seerumi | 3,5–5,1 mmol/l |
Arvoalueet ovat suuntaa-antavia ja vaihtelevat laboratoriosta toiseen. Plasman arvot ovat hieman alhaisempia kuin seerumin. Mainitse oman laboratoriosi viiteväli.
Hemolyysi on yleisin syy virheellisesti korkeaan kaliumpitoisuuteen, koska punasolut vapauttavat kaliumia vaurioituessaan. Näytteen käsittelyn viivästyminen, nyrkin puristaminen ja kiristyssiteen pitkäaikainen käyttö nostavat tuloksia. Diureetit, ACE-estäjät ja munuaissairaus vääristävät todellisia arvoja.
Tulokset on tarkasteltava yhdessä natrium-, kloridi- ja bikarbonaattiarvojen sekä munuaistoiminnan (kreatiniini, eGFR) kanssa.
Yksi vuosijäsenyys, yli 100 biomarkkeria, jokainen tulos selitetty selkeällä kielellä sekä henkilökohtainen toimintasuunnitelma ja henkilökohtainen neuvonta.